Postannut Ninjis Sept 5, 2022 20:25:44 GMT 2
(kuva & design c Sirita)
----- SILOSIIPI -----
Nimet: Silopentu > Silotassu > Silosiipi
Ikä: 54 kuuta (4,5 vuotta)
Sukupuoli: Naaras
Verikasti: Puhdasverinen (Virtaklaani)
Uskonto: Tähtiklaani
Klaani: Pilviklaani
Asema: Soturi
----- M A I N E -----
Ulkopuolisille: Vielä tuntematon resting bitch face.
Pilviklaanissa: Silosiipi tunnetaan tunnollisena ja ahkerana soturina. Tuo näyttää päällepäin tympääntyneeltä ja hiljaisemman puoleiselta, mutta tuohon tutustuessa kuitenkin lämpenee. Ei ole paljastanut kenellekään olevansa entinen virtaklaanilainen. Klaani tietää, ettei hän ole alunperin Pilviklaanista, sen paljastaa jo muita pilviklaanin sotureita lyhyemmät jalat, vaikka naaraan siro olemus sitä peittääkin.
Virtaklaanissa: Tunnettiin kelpona soturina, mutta oletetaan kuolleen tai kadonneen Jääklaanin hyökkäyksen jälkeen.
----- U L K O N Ä K Ö -----
Kuten kissan nimestä voi hieman päätellä Silosiipi on sironpuoleinen ja sileän turkin omaava kissa. Sirosta ulkomuodostaan huolimatta hänellä on vahva runko ja voimakkaat jalat. Naaras omaa terävähköt piirteet ja isot korvat. Ryhdikkyyttä lisää kissan pitkähköt koivet. Virtaklaaniin syntyneenä kissana Silosiipi on myös taitava uimari, ja uimista helpottavatkin naaraan leveät tassut, joilla on helpompi polkea vettä. Häntä naaraalla on pitkä ja kapea, mutta hännänpäästä löytyy tuuhea karvatupsu. Turkki Silosiivellä on pinnalta vettähylkivä, vaikka kunnolla kastuessaan vesi pääsee turkin läpi.
Väritykseltään Silosiipi on veljiensä tavoin kermanvaalea, mustin ja valkoisin kuvioin. Kontrastia naaraan turkissa tuo tuon laajat mustat kuviot. Silosiiven kuononpäällistä ja silmienalusia pienine raitoineen koristaa musta kuvio, joka jatkuu raitana naaraan otsan yli niskaan, selkää pitkin aina häntään asti. Selän musta raita leviää myös naaraan rintakehään sään kohdalta. Silosiiven lapojen ja selän raitaa kuvittavat myös mustat raidat ja satunnaiset pilkut. Kissalla on mustat sukat kaikissa jaloissa, etujaloissa pitemmät, takajaloissa lyhyemmät. Myös korvat ovat mustat. Valkeaa naaraalta löytyy korvien sisältä, silmäluomista ja kuonosta, josta valkea leviää kissan koko kaulaan, jatkaen rinnan mustan raidan alta mahan alta kissan reisiin. Jokaisen tassun tassunkärjet ovat valkoiset. Myös naaraan hännänpään tupsu on valkoinen. Kirsu ja anturat Silosiivellä ovat harmaa. Silosiiven terävää katsetta korostavat kauniit purppuraiset silmät. Kynnet naaraalla ovat vaaleat.
----- L U O N N E -----
Kissana Silosiivestä on välillä vaikea ottaa selvää. Naaras oli ennen Pilviklaaniin liittymistään sen verran pitkään erakkona, ettei ole aivan tottunut taas kaikkeen sosialisointiin, niinpä tuo toisinaan tykkää vetäytyä syrjään, tai olla keskustelussa sivustakatsojana. Tavallaan se on myös se muotti, johon naaras oppi pienenä. Hän sai näkyä, muttei kuulua, ellei se liittynyt hänen veljensä ylistämiseen. Mutta niistä ajoista on jo aikaa, ja kyllä naaras oppi pitämään puolensa ja sanomaan sanottavansa. Silosiipi on kissa, joka harvemmin alkaa huutamaan toisten päälle, mutta vastaa kyllä kun häneltä kysytään.
Sävy kissalla on usein miten hieman tympeä, usein jopa pessimistisyyteen ailahteleva. Kunhan naaraalle antaa aikaa lämmetä niin kyllä hänestä saa ihan mukavankin kaverin esiin. Tuo saattaa jopa vitsailla, vaikka niiden sävy yleensä onkin sarkastisen puoleinen. Naaras osaa olla myös jämäkkä ja jopa temperamenttinen sille päälle sattuessaan, vaikka pyrkiikin sopuisaan eloon.
Silosiipi on soturi, joka tekee tehtävänsä valittamatta ja tekee sen hyvin. Hän ei ehkä ole yhtä nopea kuin Pilviklaaniin syntyneet kissat, mutta hän osaa tarkasti arvioida tilanteita nopeasti. Hän onkin usein jänismetsällä se, joka painautuu maata vasten ja yllättää saaliin sen juostessa hänen hampaisiinsa. Silosiipi osaa olla ylpeä omasta panoksestaan ja kokee ansainneensa toisten hyväksynnän. Silosiipi ei ole kissa, joka hermostuu helposti, mutta niin käydessä tuo saattaa olla herkkä paljastamaan kyntensä. Tämä johtuu osittain hänen ajastaan eläessään erakkona, jolloin hän oppi, että on parempi kynsiä kun tulla kynsityksi. Silosiiven kipukohta on jos häntä arvostellaan tai vihjataan hänen olevan huonompi kuin muut.
Silosiipi pitää mielellään sen tiedon, että hänellä on veljiä laaksossa omana tietonaan. Samettisielua, nykyisin tunnettu paremmin Samettikyntenä, Silosiivellä ei ole intoa nähdä sen enempää kuin vanhempiaankaan, mutta veljensä Silkkisulan perään tuo joskus miettii, sillä koki tuon läheisimmäksi perheestään. Silosiipi tietää olevan todennäköistä, että he saattavat jonain päivänä tavata, mutta ei murehti sen eteen ennalta. Hän on tyytyväinen elämäänsä Pilviklaanin parissa, eikä hänellä ole ikävä Virtaklaaniin.
----- M E N N E I S Y Y S -----
Silopentu syntyi virtaklaanilaispariskunnalle kahden veljensä kanssa. Pentujen nuoruus oli hyvin tavanomainen ja pennut saivat olla pentuja. Kolmikosta kasvoi oppilasikäisiä ja he saivat oppilasnimensä, joka avasi heille maailman aivan uudella tavalla.
Sisarukset olivat innokkaita tutkimaan paikkoja, mutta eivät koskaan ylittäneet rajoja – kunnes eräänä päivänä Samettitassu sai heidät ylipuhuttua. Silotassu oli samaan aikaan sekä innoissaan tehdessään jotain kiellettyä että häpeissään rajojen rikkomisesta. Virran kolmikko törmäsivät Ukkosklaanin puolella kyseisen klaanin oppilasporukkaan, joka otti heti toimekseen ajaa tunkeilijat pois. Silotassu sisaruksineen juoksivat takaisin omalle puolelleen ja kaikki oli hyvin, kunnes he huomasivat ukkosklaanin oppilaan liukastuvan jokeen. Moinen liukastuminen ei heille Virtaklaanin kissoina ollut kovin paha, mutta Ukkosklaanin oppilas ei osannut uida ja oli selkeää, että tuo oli pulassa. Voimatta jättää nuorta kissaa hukkumaan Silotassu juoksi jokeen auttamaan hätääntyneitä Ukkosklaanin oppilaita. Silkkitassu oli tullut apuun, mutta heidän veljensä Samettitassu oli kieltäytynyt auttamasta. Tapahtuma ja Samettitassun kylmä suhtautuminen aiheutti ensimmäisen särön hänen ja Silotassun välille. Silotassu oli aina kokenut olevansa hieman läheisempi Silkkitassun kanssa kuin Samettitassun, mutta veljen ajatusmalli todella yökötti häntä. Tapahtuma kuitenkin pidettiin visusti salassa muulta klaanilta.
Sisaruskolmikon vanhemmat olivat aina nähneet heidän veljessään Samettitassussa enemmän potentiaalia kuin heissä. Pienenä Silotassu ei asiaa niinkään ymmärtänyt, mutta mitä vanhemmaksi hän tuli sitä enemmän asia alkoi häntä vaivata. Silotassu ei kuitenkaan tehnyt siitä suurta numeroa, satunnaisia kommentteja lukuun ottamatta, vaan nieli tuntemuksensa. Niinpä kun Samettitassu sai soturinimensä Samettisielu ennen häntä ja toista veljeään, koki naaras olonsa huonommaksi. Kyllähän Silosiipi sain myöhemmin oman soturinimensä veljensä Silkkisulan kanssa. Mutta asiat eivät olleet enää kuin ennen ja Silosiipi etääntyi Samettisielusta entisestään, kun taas suhde Silkkisulkaan pysyi.
Virtaklaanissa: Tunnettiin kelpona soturina, mutta oletetaan kuolleen tai kadonneen Jääklaanin hyökkäyksen jälkeen.
----- U L K O N Ä K Ö -----
Kuten kissan nimestä voi hieman päätellä Silosiipi on sironpuoleinen ja sileän turkin omaava kissa. Sirosta ulkomuodostaan huolimatta hänellä on vahva runko ja voimakkaat jalat. Naaras omaa terävähköt piirteet ja isot korvat. Ryhdikkyyttä lisää kissan pitkähköt koivet. Virtaklaaniin syntyneenä kissana Silosiipi on myös taitava uimari, ja uimista helpottavatkin naaraan leveät tassut, joilla on helpompi polkea vettä. Häntä naaraalla on pitkä ja kapea, mutta hännänpäästä löytyy tuuhea karvatupsu. Turkki Silosiivellä on pinnalta vettähylkivä, vaikka kunnolla kastuessaan vesi pääsee turkin läpi.
Väritykseltään Silosiipi on veljiensä tavoin kermanvaalea, mustin ja valkoisin kuvioin. Kontrastia naaraan turkissa tuo tuon laajat mustat kuviot. Silosiiven kuononpäällistä ja silmienalusia pienine raitoineen koristaa musta kuvio, joka jatkuu raitana naaraan otsan yli niskaan, selkää pitkin aina häntään asti. Selän musta raita leviää myös naaraan rintakehään sään kohdalta. Silosiiven lapojen ja selän raitaa kuvittavat myös mustat raidat ja satunnaiset pilkut. Kissalla on mustat sukat kaikissa jaloissa, etujaloissa pitemmät, takajaloissa lyhyemmät. Myös korvat ovat mustat. Valkeaa naaraalta löytyy korvien sisältä, silmäluomista ja kuonosta, josta valkea leviää kissan koko kaulaan, jatkaen rinnan mustan raidan alta mahan alta kissan reisiin. Jokaisen tassun tassunkärjet ovat valkoiset. Myös naaraan hännänpään tupsu on valkoinen. Kirsu ja anturat Silosiivellä ovat harmaa. Silosiiven terävää katsetta korostavat kauniit purppuraiset silmät. Kynnet naaraalla ovat vaaleat.
----- L U O N N E -----
Kissana Silosiivestä on välillä vaikea ottaa selvää. Naaras oli ennen Pilviklaaniin liittymistään sen verran pitkään erakkona, ettei ole aivan tottunut taas kaikkeen sosialisointiin, niinpä tuo toisinaan tykkää vetäytyä syrjään, tai olla keskustelussa sivustakatsojana. Tavallaan se on myös se muotti, johon naaras oppi pienenä. Hän sai näkyä, muttei kuulua, ellei se liittynyt hänen veljensä ylistämiseen. Mutta niistä ajoista on jo aikaa, ja kyllä naaras oppi pitämään puolensa ja sanomaan sanottavansa. Silosiipi on kissa, joka harvemmin alkaa huutamaan toisten päälle, mutta vastaa kyllä kun häneltä kysytään.
Sävy kissalla on usein miten hieman tympeä, usein jopa pessimistisyyteen ailahteleva. Kunhan naaraalle antaa aikaa lämmetä niin kyllä hänestä saa ihan mukavankin kaverin esiin. Tuo saattaa jopa vitsailla, vaikka niiden sävy yleensä onkin sarkastisen puoleinen. Naaras osaa olla myös jämäkkä ja jopa temperamenttinen sille päälle sattuessaan, vaikka pyrkiikin sopuisaan eloon.
Silosiipi on soturi, joka tekee tehtävänsä valittamatta ja tekee sen hyvin. Hän ei ehkä ole yhtä nopea kuin Pilviklaaniin syntyneet kissat, mutta hän osaa tarkasti arvioida tilanteita nopeasti. Hän onkin usein jänismetsällä se, joka painautuu maata vasten ja yllättää saaliin sen juostessa hänen hampaisiinsa. Silosiipi osaa olla ylpeä omasta panoksestaan ja kokee ansainneensa toisten hyväksynnän. Silosiipi ei ole kissa, joka hermostuu helposti, mutta niin käydessä tuo saattaa olla herkkä paljastamaan kyntensä. Tämä johtuu osittain hänen ajastaan eläessään erakkona, jolloin hän oppi, että on parempi kynsiä kun tulla kynsityksi. Silosiiven kipukohta on jos häntä arvostellaan tai vihjataan hänen olevan huonompi kuin muut.
Silosiipi pitää mielellään sen tiedon, että hänellä on veljiä laaksossa omana tietonaan. Samettisielua, nykyisin tunnettu paremmin Samettikyntenä, Silosiivellä ei ole intoa nähdä sen enempää kuin vanhempiaankaan, mutta veljensä Silkkisulan perään tuo joskus miettii, sillä koki tuon läheisimmäksi perheestään. Silosiipi tietää olevan todennäköistä, että he saattavat jonain päivänä tavata, mutta ei murehti sen eteen ennalta. Hän on tyytyväinen elämäänsä Pilviklaanin parissa, eikä hänellä ole ikävä Virtaklaaniin.
----- M E N N E I S Y Y S -----
Silopentu syntyi virtaklaanilaispariskunnalle kahden veljensä kanssa. Pentujen nuoruus oli hyvin tavanomainen ja pennut saivat olla pentuja. Kolmikosta kasvoi oppilasikäisiä ja he saivat oppilasnimensä, joka avasi heille maailman aivan uudella tavalla.
Sisarukset olivat innokkaita tutkimaan paikkoja, mutta eivät koskaan ylittäneet rajoja – kunnes eräänä päivänä Samettitassu sai heidät ylipuhuttua. Silotassu oli samaan aikaan sekä innoissaan tehdessään jotain kiellettyä että häpeissään rajojen rikkomisesta. Virran kolmikko törmäsivät Ukkosklaanin puolella kyseisen klaanin oppilasporukkaan, joka otti heti toimekseen ajaa tunkeilijat pois. Silotassu sisaruksineen juoksivat takaisin omalle puolelleen ja kaikki oli hyvin, kunnes he huomasivat ukkosklaanin oppilaan liukastuvan jokeen. Moinen liukastuminen ei heille Virtaklaanin kissoina ollut kovin paha, mutta Ukkosklaanin oppilas ei osannut uida ja oli selkeää, että tuo oli pulassa. Voimatta jättää nuorta kissaa hukkumaan Silotassu juoksi jokeen auttamaan hätääntyneitä Ukkosklaanin oppilaita. Silkkitassu oli tullut apuun, mutta heidän veljensä Samettitassu oli kieltäytynyt auttamasta. Tapahtuma ja Samettitassun kylmä suhtautuminen aiheutti ensimmäisen särön hänen ja Silotassun välille. Silotassu oli aina kokenut olevansa hieman läheisempi Silkkitassun kanssa kuin Samettitassun, mutta veljen ajatusmalli todella yökötti häntä. Tapahtuma kuitenkin pidettiin visusti salassa muulta klaanilta.
Sisaruskolmikon vanhemmat olivat aina nähneet heidän veljessään Samettitassussa enemmän potentiaalia kuin heissä. Pienenä Silotassu ei asiaa niinkään ymmärtänyt, mutta mitä vanhemmaksi hän tuli sitä enemmän asia alkoi häntä vaivata. Silotassu ei kuitenkaan tehnyt siitä suurta numeroa, satunnaisia kommentteja lukuun ottamatta, vaan nieli tuntemuksensa. Niinpä kun Samettitassu sai soturinimensä Samettisielu ennen häntä ja toista veljeään, koki naaras olonsa huonommaksi. Kyllähän Silosiipi sain myöhemmin oman soturinimensä veljensä Silkkisulan kanssa. Mutta asiat eivät olleet enää kuin ennen ja Silosiipi etääntyi Samettisielusta entisestään, kun taas suhde Silkkisulkaan pysyi.
Sitten Samettisielu ilmoitti häipyvänsä Ukkosklaaniin. Uutinen tuli tietenkin heille järkytyksenä, mutta Silosiipi löysi itsensä pysyvän melko hiljaa koko vanhempiensa ja Silkkisulan maanittelun ajan Samettisielua jäämään. Ei naaras sitä ääneen kehdannut sanoa, mutta syvällä sisimmässään tuo oli melkein iloinen, että veli lähtisi. Ja niin tuo lähtikin. Silti veljen välinpitämätön lähtö hämmästytti sisarta.
Silosiipi luuli suhteensa vanhempiinsa paranevan Samettisielun lähdön myötä, mutta tuo ei voinut olla enempää väärässä. Siinä missä hän viimein odotti pääsevänsä pois veljensä varjosta ja olla ylpeyden aihe vanhemmilleen, huomasi Silosiipi vain veljensä odotusten romahtavan heidän päällensä. Mutta Silosiipi ei ollut enää se vanhempiensa pieni tyttönen, joka odotti hiljaa sivussa vuoroaan. Silosiipi oli katkeroitunut myös vanhemmilleen, ja hyväksyi sen, ettei hän tulisi ikinä olemaan heille se mitä Samettisielu oli ollut. Niinpä naaras alkoi pitää päänsä, seistä vanhempiensa sanoja vastaan. Hän ei enää välittänyt mitä nuo ajattelivat hänestä.
Jonkin verran myöhemmin Jääklaani yllättäen hyökkäsi Virtaklaaniin, klaani jäi pahasti alakynteen ja heidän oli pakko paeta reviiriltään selvitäkseen hengissä. Silosiipi vietti aikaansa erakkona ja huomasi kuinka vapauttavaa oli päästä pois vanhempien painostavien ja pettyneiden katseiden alta. Naaras ei ollut edes tajunnut kuinka paljon se oli häntä verottanut, hän tunsi olevansa täysin uusi kissa. Niinpä, kun hän sitten eräänä päivänä tapasi veljensä Silkkisulan Silosiipi kertoi päätöksestään olla palaamatta Virtaklaaniin. Hän kertoi olevansa onnellisempi erakkona.
Ja pitkän tovin naaras niin elikin. Hänen onnistui hankkia oma riistansa ja löytää suojaisia yöpaikkoja. Oli päiviä, kun naaras kaipasi veljensä lämmintä kehoa viereensä lämmittämään tai ihan vain juttuseuraa, mutta Silosiipi oli päättäväinen. Toisinaan hän törmäsi toisiin erakoihin, jotka eivät heti olleet käymässä päälle ja vietti päivän tai kaksi heidän kanssaan.
Erään tavallista karumman lehtikadon aikaan Silosiipi joutui kumminkin kamppailemaan tosissaan selviytymisestä yksin. Riistan vähetessä alkoivat muut erakot ja kulkukissat puolustaa omia saalistusapajiaan ja suojiaan hurjemmin. Silosiipi oli soturikoulutuksen suorittanut kissa, joten ei hän missään nimessä ollut heikko vastus. Eräässä kamppailussa kermanvärinen naaras sai ilkeät naarmut ihoonsa, jotka valitettavasti tulehtuivat. Kivulta ja kuumeelta naaraan oli vaikea saada riittävästi saalista, jonka vuoksi tuo laihtui reilusti kyseisen lehtikadon aikana. Kaiken lisäksi Silosiipi sairastui vielä valkoyskään. Naaras uskoi viimeisen talvensa tulleen ja valmistautui jo pahimpaan. Mutta naaras oli taistelija ja tuon onnistui selvitä kehossaan vallitsevasta tulehduksesta. Myös naaraan valkoyskä parani hitaasti, vaikka vaikuttaa siltä, että yskä jätti pysyviä ongelmia kissan keuhkoihin, sillä tuo edelleen saa satunnaisesti yskäkohtauksia.
Elämänsä kauheimman lehtikadon jälkeen Silosiipi harkitsi klaaniin palaamista. Ajatus oli samaan aikaa lohduttava, että kauhistuttava. Hän ei halunnut palata, mutta hän ei myöskään ollut varma selviäisikö toisen yhtä vaikean talven yli. Vaeltaessaan kauemmas ja kauemmas Laaksosta Silosiipi törmäsi aivan sattumalta vaeltavaan kissajoukkoon, joka kutsui itseään Pilviklaaniksi, tai sen rippeiksi. Silosiipi mietti olisiko tässä hänen mahdollisuutensa uuteen alkuun? Kermanvärinen naaras päätti kumminkin jatkaa matkaansa päinvastaiseen suuntaan. Puolipäivää kuljettuaan ja asiaa hartaasti harkiten Silosiipi tuli toisiin ajatuksiin. Hän päätti kääntyä ympäri ja palata Pilviklaanin rippeiden luo. Silosiiven onnistui puhua itselleen paikka valmiiksi kärsineen klaanin pariin kertoessaan olevan entisen tuhoutuneen klaanin soturi, ja näin ollen oiva lisä Pilviklaanin riveihin. Naaras koki saavansa tarvitsemansa turvan talven varalle, sillä näillä oli sentään vielä parantaja hengissä, kärsinyt hänkin, mutta hengissä.
Pieneksi kauhukseen Silosiipi tajusi Pilviklaanin lopulta saapuneen siihen samaiseen Laaksoon, josta hän oli lähtenyt ja olettanut jättäneen sen kaiken taakseen. Pilviklaani tahtoi asettua laaksoon, ja vaikka Silosiipi oli ajatusta vastaan, ei hän voinut asiasta nostaa suurta haloota paljastamatta, että hänen entinen klaaninsa, jonka hän väitti tuhoutuneen, asuvan edelleen tässä samaisessa Laaksossa. Silosiipi on silti päättänyt pysyä Pilviklaanin jäsenenä ja elää hiljaiseloa.
----- S U K U L A I S S U H T E E T -----
Emo – tuntematon, Virtaklaanin soturi
Isä - tuntematon, Virtaklaanin soturi
Veli - Samettikynsi (c pepsiboi), Jääklaanin komentaja
Veli - Silkkisulka (c Sirita), Virtaklaanin soturi
----- M U U T A -----
- Englanniksi Silosiiven nimet ovat Smoothkit, Smoothpaw ja Smoothwing
Silosiipi luuli suhteensa vanhempiinsa paranevan Samettisielun lähdön myötä, mutta tuo ei voinut olla enempää väärässä. Siinä missä hän viimein odotti pääsevänsä pois veljensä varjosta ja olla ylpeyden aihe vanhemmilleen, huomasi Silosiipi vain veljensä odotusten romahtavan heidän päällensä. Mutta Silosiipi ei ollut enää se vanhempiensa pieni tyttönen, joka odotti hiljaa sivussa vuoroaan. Silosiipi oli katkeroitunut myös vanhemmilleen, ja hyväksyi sen, ettei hän tulisi ikinä olemaan heille se mitä Samettisielu oli ollut. Niinpä naaras alkoi pitää päänsä, seistä vanhempiensa sanoja vastaan. Hän ei enää välittänyt mitä nuo ajattelivat hänestä.
Jonkin verran myöhemmin Jääklaani yllättäen hyökkäsi Virtaklaaniin, klaani jäi pahasti alakynteen ja heidän oli pakko paeta reviiriltään selvitäkseen hengissä. Silosiipi vietti aikaansa erakkona ja huomasi kuinka vapauttavaa oli päästä pois vanhempien painostavien ja pettyneiden katseiden alta. Naaras ei ollut edes tajunnut kuinka paljon se oli häntä verottanut, hän tunsi olevansa täysin uusi kissa. Niinpä, kun hän sitten eräänä päivänä tapasi veljensä Silkkisulan Silosiipi kertoi päätöksestään olla palaamatta Virtaklaaniin. Hän kertoi olevansa onnellisempi erakkona.
Ja pitkän tovin naaras niin elikin. Hänen onnistui hankkia oma riistansa ja löytää suojaisia yöpaikkoja. Oli päiviä, kun naaras kaipasi veljensä lämmintä kehoa viereensä lämmittämään tai ihan vain juttuseuraa, mutta Silosiipi oli päättäväinen. Toisinaan hän törmäsi toisiin erakoihin, jotka eivät heti olleet käymässä päälle ja vietti päivän tai kaksi heidän kanssaan.
Erään tavallista karumman lehtikadon aikaan Silosiipi joutui kumminkin kamppailemaan tosissaan selviytymisestä yksin. Riistan vähetessä alkoivat muut erakot ja kulkukissat puolustaa omia saalistusapajiaan ja suojiaan hurjemmin. Silosiipi oli soturikoulutuksen suorittanut kissa, joten ei hän missään nimessä ollut heikko vastus. Eräässä kamppailussa kermanvärinen naaras sai ilkeät naarmut ihoonsa, jotka valitettavasti tulehtuivat. Kivulta ja kuumeelta naaraan oli vaikea saada riittävästi saalista, jonka vuoksi tuo laihtui reilusti kyseisen lehtikadon aikana. Kaiken lisäksi Silosiipi sairastui vielä valkoyskään. Naaras uskoi viimeisen talvensa tulleen ja valmistautui jo pahimpaan. Mutta naaras oli taistelija ja tuon onnistui selvitä kehossaan vallitsevasta tulehduksesta. Myös naaraan valkoyskä parani hitaasti, vaikka vaikuttaa siltä, että yskä jätti pysyviä ongelmia kissan keuhkoihin, sillä tuo edelleen saa satunnaisesti yskäkohtauksia.
Elämänsä kauheimman lehtikadon jälkeen Silosiipi harkitsi klaaniin palaamista. Ajatus oli samaan aikaa lohduttava, että kauhistuttava. Hän ei halunnut palata, mutta hän ei myöskään ollut varma selviäisikö toisen yhtä vaikean talven yli. Vaeltaessaan kauemmas ja kauemmas Laaksosta Silosiipi törmäsi aivan sattumalta vaeltavaan kissajoukkoon, joka kutsui itseään Pilviklaaniksi, tai sen rippeiksi. Silosiipi mietti olisiko tässä hänen mahdollisuutensa uuteen alkuun? Kermanvärinen naaras päätti kumminkin jatkaa matkaansa päinvastaiseen suuntaan. Puolipäivää kuljettuaan ja asiaa hartaasti harkiten Silosiipi tuli toisiin ajatuksiin. Hän päätti kääntyä ympäri ja palata Pilviklaanin rippeiden luo. Silosiiven onnistui puhua itselleen paikka valmiiksi kärsineen klaanin pariin kertoessaan olevan entisen tuhoutuneen klaanin soturi, ja näin ollen oiva lisä Pilviklaanin riveihin. Naaras koki saavansa tarvitsemansa turvan talven varalle, sillä näillä oli sentään vielä parantaja hengissä, kärsinyt hänkin, mutta hengissä.
Pieneksi kauhukseen Silosiipi tajusi Pilviklaanin lopulta saapuneen siihen samaiseen Laaksoon, josta hän oli lähtenyt ja olettanut jättäneen sen kaiken taakseen. Pilviklaani tahtoi asettua laaksoon, ja vaikka Silosiipi oli ajatusta vastaan, ei hän voinut asiasta nostaa suurta haloota paljastamatta, että hänen entinen klaaninsa, jonka hän väitti tuhoutuneen, asuvan edelleen tässä samaisessa Laaksossa. Silosiipi on silti päättänyt pysyä Pilviklaanin jäsenenä ja elää hiljaiseloa.
----- S U K U L A I S S U H T E E T -----
Emo – tuntematon, Virtaklaanin soturi
Isä - tuntematon, Virtaklaanin soturi
Veli - Samettikynsi (c pepsiboi), Jääklaanin komentaja
Veli - Silkkisulka (c Sirita), Virtaklaanin soturi
----- M U U T A -----
- Englanniksi Silosiiven nimet ovat Smoothkit, Smoothpaw ja Smoothwing